Ohjelmassa tänään: blooggamista uuden aamupalan siivittämänä (pekonia ja kananmunaa, aah). Töitä. Keskikropan hallintaa kuntosalilla.
Kävimme eilen Chicosissa illallistamassa aivan ihanan Jaskan kanssa, jolta haimme muutama viikko sitten apua hivenen pyylevämäiseen arkeemme. (Teki mieli ottaa burgeri, mutta salaattia tilattiin). Ruuan jälkeinen kauppareissu oli "hieman" totutusta poikkeava - koitamme tässä juurruttaa tapoihimme metsästäjä-keräilijöille luontaista lisäaineetonta ja huomattavan proteeinipitoista ruokavaliota. Ei kermavaahtoa, ei irtokarkkia. Siinä omat kipupisteeni. Onneksi ei sentään mistään atkinsista ole kyse. Jaakon blogissa on asiaan hieman tieteellisempi lähestymistyyli, jos jotakuta kiinnostaa perehtyä aiheeseen tarkemmin.
Kun pihvin paistolta ja lankkujännityksiltäni kerkeän, ajattelin paneutua ystävänpäiväkorttien maailmaan. Takaisin omille mukavuusalueilleni. Miten tuommoisen urheilun saisi kätevästi sujautettua arkeen niin, ettei se häiritse tärkempiä toimintoja? Kuten askartelua?
:D :D AIVAN MAHTAVA KORTTI!!
ReplyDeleteSepä se. Liikuntaa olis hyvä olla (ainakin mulla) kolme kertaa viikossa (siis jumppaa, eli ihan OIKEETA liikuntaa). Ja kun oikein miettii, kolme kertaa viikossa ei todella ole paljoa. Mutta yllättävän vaikeeta kumminkin sovitella, kun on töissä ja mies välillä reissuhommissa ja lapsikin vaatii aina omansa! Mulle on onneks (lempijumppien myötä) muodostunut aika hyvä aikataulu viikkoon: ti, pe ja la.
Koiran kanssa lenkkejä en oikein edes laske liikunnaksi (välttämätön "paha"), mutta toki sekin on! Asutaan vaan niin maalla, että viiden jälkeen ei ole vielä mitään asiaa lenkille, ilman heijastinliivejä (koiralla ja mulla), otsalamppua, extraheijastimia. Ja se jostain syystä rajoittaa tuota lenkki-intoa KUMMASTI. Ja kun koira hoitaa kyllä lähimetsässä tarpeensä tarpeen mukaan, se iltalenkki ei ole edes pakollista (suotavaa kaikille osapuolille toki). TULIS JO KEVÄT, AINAKI HUHTIKUU!
Tuommoinen vakiaikataulu olis hyvä mullekin. Olis ja pysyis eikä tulis sovellettua fiiliksen mukaan. Ja koira on kyllä hyvä liikuttaja! Just sen takia en oo hankkinu toista koiraa. :D Joutuis taas lenkille, väkisin. Samoin, täällä odotellaan kevättä. En oo juurikaan yhtään talvi-ihmisiä.
DeleteÄä ihana postaus, kirjoitat Köpötin niin kivasti <3
ReplyDelete:D Kiitos Situkka. <3
DeleteKiitos muistutuksesta. Siis ystävänpäiväkorteille ajatuksen suomisesta.
ReplyDeleteHmm..itseänikin vähän kiinnostaisi tuo tuollainen elämä, ainakin kokeilumielessä (olen kovin huono olemaan syömättä mitään kiellettyä). No liikunta sentään tavallaan onnistuu.
Haha tuo viimenen. :-D Nimenomaan, kokeilumielessä. Tykkään omalla tavallaan tämmösestä pehmeästä itsekurituksesta, eli että saa syödä ilman määrärajoitteita, mutta kaikki mässäilyyn kelpaava on kielletty. Kauhee naposteludilemma oli heti ekana iltana.
DeleteMä kans pikkuhiljaa olen syönyt kaapeista tyhjäks huonoja juttuja ja pikkuhiljaa alan siirtyä vähän karppihenkisempään sapuskaan. Oikeeta puhdasta ruokaa ja enemmän proteiinia, sitä kohti! :)
ReplyDeleteMää en kerenny tyhjentää! Ei ajateltu nuin pitkälle. Onneksi meillä jää- ja muutkin kaapit ovat melko huonolla täytöllä, eli suurta hävikkiä ei päässy syntymään. Hyvät teesit, sama täällä!
DeleteKiitos kivasta tekstistä ja ystävänpäivämuistutuksesta! :) Täällä samoja ajatuksia ollut viime viikot, ja jotain jo tapahtunutkin. :)
ReplyDeleteOi oot ollu hyvissä ajoin liikenteessä! Vai siis ruokavaliossa tapahtunut? Day 1 itsellä takana ja ainakin vielä toistaiseksi kiva fiilis päällä.
DeleteMoi
ReplyDeleteIhanaa, että aiot aloittaa paleoruokavalion! Anteeksi jo etukäteen tästä pienestä nillityksestä, mutta korvaan sorahti vähän lause "Onneksi ei sentään mistään atkinsista ole kyse." Itse asiassa juuri siitä: sama idea, vähän eri verkkarit. Jos paleota on markkinoitu "ei-ollenkaan-niin-kuin-Atkinsina" on se mielestäni vähän... epä-älyllistä.
(Oon siis ollut itse paleoruokavaliolla vuosia 2000-luvun alkuvuosina, oliskohan ollut 2003->) Paleo on erikoistapaus Atkinsista / karppauksesta, siten että pois jätetään sokerin, viljojen ja riisien lisäksi myös maitotaloustuotteet eli mm. maito, rahkat ja juustot (jotkut koulukunnat syövät välillä vuohenmaitoa/juustoa) sekä mm. pavut ja ei-tuoreet herneet (niin ja maapähkinä ei ole pähkinä).
Atkinsissa on määritelty induktiovaihe, jonka tarkoituksena on ajaa kroppa ketoosiin. Paleoruokavaliolla menee ketoosiin. Näennäisesti atkinsissa on paljon "sääntöjä", mutta paleon säännöt menevät lähes yksi yhteen atkinsin sääntöjen kanssa.
Paleo oli aikanaan ihanaa, mutta ihan sairaan hankalaa. Nykyään karppausbuumin jne. vanavedessä on paljon helpompaa esim. syödä ulkona tekemättä kauheasti kompromisseja. Voin tosi hyvin, mutta siirryin paleolta karppaukseen, jotta saan syödä joskus juustoa ja laittaa kahviin maitoa :) Kai henkisesti kuitenkin ajattelen itseäni paleosyöjänä, koska se oli ensimmäinen kosketus hiilihydraattitietoisuuteen eikä suomessa ollut silloin ruokavaliolle vielä muuta nimeä. Leivän kanssa olen vähän välillä flirttaillut, mutta sokeri jäi sille tielleen.
Paljon tsemppiä elämäntapamuutokseen!
Kiitosta kiitosta! Tästäkin on varmaan olemassa useamia koulukuntia, itse en ajatellut ottaa ihan nuin tiukkaa kantaa hiilareihin. Tässä artikkelissa on aika pitkälle niitä periaatteita, joita koitan noudatella: http://www.helsinkipaleo.com/2011/06/mika-ihmeen-paleo/. Hiilareitakin voi syödä kohtuudella, kunhan vain niiden lähde on järkevä. En mm. tavoittele ketoosia ja tiedän jo nyt, että aion tehdä erikoistilanteissa vapauttavia poikkeuksia. :) Tämä on mulle enemmän semmonen arjen ohjenuora. Toivon pääseväni eroon turhasta napostelusta ja pyrin syömään kaiken kaikkiaan terveellistä, tuoretta ja lisäaineetonta ruokaa.
DeleteHaha, tuun vielä iskemään silmää kermavaahtotörpöille ja ylipäätään maitotuotteille. Katsotaan, miten hommasa käy. Ensimmäisen päivän jälkeen fiilis on ainakin tosi korkealla. :) Upeaa, että olet pystynyt pitämään ruokavalion niin kurinalaisesti terveellisellä linjalla vuosien ajan. Se olisi itselläkin nyt tavoitteena.
Kiva postaus! :) Mistä toi hauska lamppu on peräisin? En ookaan koskaan nähny tuommoista. Ja hei tosi hyvä kun muistutit ystävänpäivästä, voiskin tosiaan tehdä kortteja kun joulukortit jäi väliin. Askartelu on hauskaa puuhaa!
ReplyDeleteTerkuin Peeta,
http://rawdesignblog.blogspot.fi/
Kiitos! :) Lamppu on Rockett St Georgelta tilattu. Ei taida olla sen kummemmin minkään merkkinen. :) Askartelu on ihan parasta puuhaa. Olisin kenties kokopäiväinen askartelija, jos voittaisin lotosta.
Deleteah haha :D ihan loistava kortti! Tyylikäs muuten tuo sun yöpöytäs. Siitä inspiroituneena vois itekki kokeilla jotain tuuninkia omalle yöpöydälle :P
ReplyDeleteKiittti Laura! Mahtavaa, jos sait tästä inspiraation puuhasteluun! Ja joo tuo kortti on vaan niin hyvä. :D
DeleteJos keksit ideoita askartelun ja urheilun aikataulutusongelmaan, kerro ihmeessä!
ReplyDeleteNo tässä pähkittiin tänään asiaa kotosalla ja ei muuta ku huomenna kello 07:00 salille ennen töihin menoa. Mielenkiintoista nähä, muodostuuko oikeasti tavaksi vai käykö niinkuin iänikuisille aamulenkeille. :--D
Deleteoi ihanalta näyttää! Jenni Iivonen oli mun opettaja ammattikoulussa, huippuja noi ketut! :)
ReplyDeleteOli vai? Huippua! Nuo kettukortit on niin ihania! Taitava Jenni!
DeleteSiis aivan mahtava kortti! :DD
ReplyDeleteEiksoo! :))
DeleteMistä on tuo upea kettukortti peräisin? Jenni Iivosta googlettemalla ei liian paljon infoa löytynyt.. Blogistasi olen ammentanut paljon ideoita, aivan ihanaa luettavaa!
ReplyDeleteVoi kiitos, niin kiva kuulla! Ostin tämän Porvoon vanhalta asemalta viime kesänä! Ihan sattumoisin osui silmään korttiläjästä.
DeleteIhana kettukortti! Ja olen haaveillut noista lakanoista, ah!
ReplyDeleteSe on, tykkään nuista hulluna. :) Näissä lakanoissa on kyllä kivat värit. Ruskean, mustan ja valkoisen yhdistelmä toimii.
DeleteItsekin olen joskus Jenni Iivosta googlettanut. Kiinnostaisi siis täälläkin, mistä noita upeita kettukortteja saa? :)
ReplyDeleteVastaus yllä. :))
Delete